autuus

sinä muutit valtamerellisen vaitonaisuutta
ei miksikään; sinä hävitit sen
seivästit valkohait ja maitovalaat
eutanasia yksinäisyydelle

maailmankaikkeudellinen mahdottomuutta
on yhtäkkiä minun sylissäni
sisälläni perhosensiipien pandemia

dehydraatio

me sanomme nähdään taas
ja koputamme puuta kuin hullut

pelkään, että minun menettämiseni
ei tee yhtä kipeää kuin sinun
(ääriolosuhteissa, poissa sinusta
olen yhtä kaikki nestehukassa)

mutta minussa 
on täsmälleen liian monta häiriötä
säntillisessä epäjärjestyksessä
kulmia, joita on mahdotonta rakastaa

minä sanon nähdään taas
ja suutelen kuin hullu

toistaiseksi eksynyt

ei haittaa hirveästi,

että muutama väärä lause pystyy erottamaan minut täydellisestä miehestä,
miljoonat kilometrit asfalttia muusta maailmasta
ja puolikas sairauteni melkein kaikesta toivosta,

       sillä millään niistä  ei ole valtaa
       erottaa minua jumalastani

voimattomuudenkin keskellä voima on minussa;
ei minua

      eksyneenä yksinäisenäkin
      lopullisempaa taitaa olla muu kuin minä