perjantai 24. lokakuuta 2014

syksy

ja sitten oli syksy
oli kaupunki ja ikävä ja eksynyt minä,
kauneimman harmaa proge metrotunnelissa
     gravity eyelids

oli yliopisto ja korkean taivaan kirjasto
on villasukat ja banaani laukussa
     mutta tässä ei saa syödä,
ja ensimmäisenä lukiovuonna yliviivaustussiin liimattu maatuska

oli tutut maiharit ja kaupunki ja minä hukassa,
mutta jossakin, aina
ja aina oli syksy

2 kommenttia:

  1. Ihana tunnelma tässä. Runo liukuu vaivattomasti eteenpäin melankoliassa, mutta kuitenkaan olematta liian angsti.
    Ainut mikä jäi häiritsemään on tuo "on villasukat..."- kohta. Ei muuten mutta onko siinä kohtaa tarkoituksella "on", kun muuten käytät oli- muotoa?

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Tarkoituksella vaihdoin aikamuotoa kyllä, tosin vähän sitä edelleen vielä mietin. Ylipäätään toisen säkeistön tilalle voisin laittaa jotain muuta.

    VastaaPoista

Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.